Saunan lauteilta maailman ääriin..

Pienestä alusta


Vuosia olin ajatellut oman työpöytäni vieressä Suomen Lähetysseuran nuorisotoimistossa kesäistä autosafaria kotimaassa. Kauniit kirkkomme, viehättävät leirikeskukset, juhlamielellä elävä seurakuntaväki kesän arjen ja juhlan keskellä siivittivät ajatuksiani, kun kävin toteuttamaan ensimmäistä safaria kesäksi 1967. Yhteydenotto Matti Herojaan antoi uskoa ajatukselle ja sen toteuttamiselle. Kaikki hyvät asiat ovat "henkien suojeluksessa" ja ne ovat jo etukäteen valmistettuja aiheita toteutettaviksi. Matti-kanttorilla oli heti myönteinen vastaus tarjolla.Jo saman vuoden heinäkuussa voitiin käynnistää lähetys- ja konserttimatka Itä-Suomeen ja Kainuun kautta Keski-Pohjanmaalle. Alun alkaen safarin oli tarkoitus olla nuorisotyöntekijöille ja heidän perheilleen tarkoitettu yhteinen kesäinen kotimaan kierros. Tämä ajatus ei toteutunut, jotakin vielä suurempaa ja parempaa oli tarjolla.


Yhdessä innostuen


Lappeenrannan kirkkoon kokoontui lähes 30 henkeä, kun safari puhallettiin käyntiin. Matti Heroja Eeva-Liisansa kanssa, Jouko ja Sirkku Koskela, kanttori ja musiikinopettaja Kouvolasta, Pekka ja Irma Pinola, kanttori ja opettaja Lemiltä, Antti Suni, kanttori Joutsenosta ja Antin oivallinen nuorisokuoro sekä Kiikalan silloinen kanttori Heikki Tamminen olivat nämä perushenkilöt, jotka innostuivat yhdessä ajatukselle ja muita oli mukana lisäksi alun toista kymmentä. Näin edustavaan kokoonpanoon en ollut ymmärtänyt varautua. Yhdeksän auton letka lähti liikkeelle ja lähes puoli Suomea oli ohjelmassa. Urut soivat ja pojat (myös lukkarikvartetti, Heroja, Pinola, Koskela, Suni) ja tytöt lauloivat. Minä parhaani mukaan koetin kertoa lähetystyöstä. Seurakunnissa iloittiin. Ja meillä oli into päällä ja yhdessä myös hauskaa, Simo Korpelan laulun ajatus toteutui: Toisen innosta innostuin ja heikoille voimaa suoden.


Safarikuoro syntyi

Ensimmäisellä safarilla oli tarpeellinen määrä kyvykkäitä laulajia mukana pienoisen kuoron syntymiseksi Suomeen. Ajon lomassa järven rannalla, pysähdyspaikoissa leirikodeilla tai päivän ajon päätepisteessä kirkossa kuoro harjoitteli etukäteen valittuja muutamia lähetyslauluja. Matkan edetessä kuoron osuus illan ohjelmassa lisääntyi. Iltatilaisuuksien rinnalle seurakunnissa tulivat vierailut rippikoululeireillä, vanhainkodeissa ja pienet laulutuokiot pysähdyspaikoissa.Kuoron syntysanat lausuttiin VARKAUDESSA, viimeisessä konserttipaikassa kiertueen päättyessä. Kuoron majoituspaikaksi oli varattu seurakunnan leirikoti. Saunomisen ja illan tarjoilun lomassa joku osanottajista kiteytti matkalaisten ajatukset "kristallinkirkkaaksi" toivomukseksi: "Meidän on tarjottava palvelustamme Suomen Lähetysseuralle!" Tämä oli niin mahtava ajatus, etteivät matkalaiset malttaneetkaan jäädä yöksi leirikotiin, matkan viimeiseksi yöksi, vaan saatuaan kaiken tarpeellisen suuhunsa ja ihon matkan rasitusten jälkeen puhtaaksi saunassa, heistä useimmat suuntasivat paljon saaneina autonsa kotia kohti. Safarikuoro oli ajatuksena syntynyt!


- Martti Kauppisen kertomus Safarikuoron 20-vuotisjulkaisusta -

Palaa etusivulle